Kaikki ei lomalla kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Perjantaina oli loman ainoa päivä kun aurinko oli miltein koko päivän pilven takana piilossa. Olen monesti auringossa polttanut nahkani ja oppinut kantapään kautta että kannattaa käyttää aurinkorasvaa. Perjantaina suuntasimme Ipanema beachille makoilemaan rannalle ja uiskentelemaan vaikka koko päiväksi oli luvattu pilvistä päivää. Päätin että sen takia rasvaan vain naaman, olkapäät, kädet, niskan ja selän joista olen joskus kärähtänyt eli mahan ja jalat jätin rasvaamatta (jaloista en kuitenkaan koskaan rusketu). J oli sen verran pänkki että ei rasvannut ollenkaan. Olimme rannalla reilu 4tuntia jonka jälkeen tuli vessahätä ja piti lähteä asunnolle (joka oli parin korttelin päässä). Ajateltiin että päikkäreiden jälkeen voisi tulla vielä takaisin rannalle.
Päikkäreiden jälkeen alkoi jalkoja kuumottaa ja punoittaa ja tuli vilun väreitä myös vähän väliä. Levittelin After Sunia joka viilensi hetkeksi jalkojen kuumotusta. J oli punainen vyötäröstä ylöspäin. Naureskelin maha kippurassa ja sanoin että sen siitä saa kun ei laita rasvaa vaikka kehotin ja että hän näytti ihan itse paholaiselta kun oli kirkkaan punainen.
Pilkka osuu omaan nilkkaan sanonta on tässä aika osuva. Lauantaina alkoi jalkojeni nahkaa kiristää entisestään ja la illalla (Brasilian aikaa) alkoi reilu vuorokauden matkustus kohti Suomea. Voin sanoa että oli hiukan tuskaista.
Maanantaina ja tiistaina olin töissä vaikka nahkaa kiristikin, tiistaina polvessa olleet vesikellot puhkesi ja reisistä kuoriutui nahka. Illalla nukkumaan mentäessä kipu oli jo niin kova että otin särkylääkkeen ennen unia ja tuntui että taju lähtee. En saanut nostettua itse jalkojani sängylle koska sattui niin kovin ja J:n oli pakko tulla auttamaan.
Keskiviikkona minulla oli fysioterapeutille kontrolliaika klo 9 ja työt olisi alkaneet klo 11. Jokainen pienikin liike kotona teki niin kipeää että vaan itkin (Koskaan ei ole sattunut niin kovin, tuntui että taju lähtee ja yleensä kestän todella hyvin kipua ja harvoin itken kivun takia). J sanoi että en voi mennä töihin jos on niin kovat kivut. Vastasin että kyllä olen menossa koska tämä on itseaiheutettua, ja sen takia en ole poissa töistä. Autolle kävely oli todella kivuliasta vaikka yritin pienin askelin liikkua, autoon istuminen myös, tuntui että nahka repeää ja joku iskee sadoilla neuloilla kovin jalkoihin.
Sain pidettyä itseni kasassa fysioterapeutin aikana joka kesti ehkä n. 10min ja hän kyseli vain selkäni vointia. Sen jälkeen menin käymään hoitajan vastaanotolla ja tarkoitus oli vain kysyä mitä hän suosittelisi palovammoihin ja mikä helpottaisi oloa. Vastaus oli Bepanthen voide, särkylääke ja 2 päivää sairaslomaa. Yritin sanoa hänelle vastaan että en halua ottaa sairaslomaa koska tämä on itseaiheutettua, mutta tämä sanoi että ei jalat töissä parane kyykistelemällä ja liikkumalla.
Eilinen päivä meni siis rasvaa levitellen, särkylääkettä syöden ja nukkuen. Vitutus oli niin kova että sorruin pyytämään J:tä hakemaan ison karkkipussin ja sipsipussin kauppareissulla. (nyt ehkä pieni morkkis).
Tänään jalat on jo hiukan paremmassa kunnossa ja huomenna olisi tarkoitus mennä töihin. Kuvat otettu eilen, ei ehkä näytän niin pahalta miltä tuntui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti